Syksyllä 2011 palasin äitiysloman jälkeen tekemään opintojen päättötyötä ja näin päättämään neljä vuotta aiemmin alkanutta opiskeluprosessia. Syksyn kurssilla keskityimme huovutukseen ja opimme harsomaisen huopatuotteen tekoa, harvan villakankaan vanutusta, villan värjäystä ja stabilointia sekä intarsiatekniikkaa. Erilaiset kokeilut olivat mielenkiintoisia, ja niiden kautta ajatus varsinaisesta lopputyöstä kehittyi omassa mielessä eteenpäin.
Kurssin teema Parhaat puoleni oli varsin mielenkiintoinen, ja omien vahvuuksien tutkiminen lopputyön suunnittelun lähtökohtana aika hauska ja voimaannuttava prosessi. Aloitimme suunnittelun tekemällä kuvakollaasin omista parhaista puolista (ks. edellinen sivu). Halusin omassa kollaasissani tuoda esiin oman rauhallisuuteni, kyvyn olla läsnä, kuunnella ja keskittyä. Lisäksi kollaasini kuvastaa omaa maanläheisyyttäni, jalat maassa –asennetta. Koen omiksi vahvuuksini myös empatiakyvyn sekä nykyisin myös äiti-taidon. Viimeiseksi, muttei vähäisimmäksi, toivon, että kollaasista välittyy myös aito innostus ja idearikkaus sekä mielikuvitus, joita ilman en en tulisi toimeen.
Suunnittelu eteni pikkuhiljaa mielessä. Värien osalta koin, että maanläheiset värit kuvastaisivat aitoutta, lämpöä ja rauhallisuutta. Innostuvuutta korostamaan joukkoon tuli muutama kirkkaampi sävy. Muodoista pyöreät muodot kuvasivat empatiaa ja pehmeyttä. Hauska kahvikupin muoto toi lisäksi vahvasti mielikuvan läsnäolosta. Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Luonnoksia ja kokeiluja
Useat vaihtoehdot kilpailivat mielessä pitkän aikaa ja erilaisia ideoita oli melkoisesti riittäen useammaksikin tuotteeksi. Huppumaisessa mallissa voisi kokeilla intarsiatekniikkaa, kaulurimallissa voisi kokeilla jäljitellä nappeja stabiloimalla…
Kuppia kupin perään
Kuppiaiheeseen jäin koukkuun heti ensimmäisestä kokeilusta saakka. Kuppi symboloikoon läsnäoloa ja kykyä rauhoittua. Hassua sinänsä, että tänä syksynä olen alkanut jostain syystä juomaan enenevässä määrin kahvia…
Varsinainen tuote tuli olla jokin ylävartalon vaate tai asuste. Ajatukset alkoivat melko nopeasti keskittyä jonkinlaiseen huppuun, huppu-kauluriin tai kaulahuiviin. Erilaisia luonnoksia tein useita ja lopulta päädyin tuubimalliseen kaula/hartiahuiviin. Huivi tulisi olemaan siis tuubimallinen, eli sitä ei solmita, ja sen voisi tarvittaessa nostaa myös päätä suojaamaan. Huivi ei siis saisi olla liian jämäkkä vaan melko laskeutuva, minkä vuoksi päädyin huivisilkin sekä merinoneulahuovan yhdistelmään.
Varsinainen työskentely lähti liikkeelle koetilkusta, jossa kokeilin huopakuppien erilaista ryhmittelyä, värejä sekä sauman tekemistä. Värillisistä kupeista ei tullutkaan kovin siistejä, joten päädyin käyttämään vain valkoista huopaa. Väreistä luopuminen ei ollut helppoa, ja päätin, että voisin tehdä muutaman värillisen kupin huiviin yhdistettäviksi rintakoruiksi. Koetilkun jälkeen leikkelin seuraavilla kurssikerroilla yhteensä 74 kuppia, joista 72 päätyi valmiiseen työhön. Kupit harsin silkkiin ja valmistelin työn huovutusvaihetta varten kotona, jotta pääsin heti kurssikerran alussa sen kastelemaan ja rullaamaan. Yhden illan rullauksen jälkeen vanutin työn loppuun heittelemällä kotona. Tarkoituksena oli vielä kirjoa valmiiseen huiviin muutamia sanoja, mutta havaitsin, että huivista tuli varsin kaunis jo sellaisenaan. Vain yksi tärkeä sana löytyy yhdestä kupista. Läsnä.
Työvaiheita
…koetilkusta, kuppien leikkaamiseen, harsimiseen, kasteluun, rullaukseen ja vanutukseen heittelemällä (lapsityövoiman avustuksella).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti