Värikäs

Toiseksi kehitysprosessiksi valitsin tähän portfoliooni värien kanssa työskentelyn. Varsinaisia tavoitteita sen suhteen en koskaan asettanut itselleni näissä opinnoissa tietoisesti, enkä ole asiaa liiemmin pohtinut kuin nyt vasta tätä portfoliotyöskentelyä aloittaessani. Huomasin kuitenkin, että kyseessä on ollut selvä, joskin ehkä tiedostamaton kehitysprosessi, jonka haluan nyt kuvata joidenkin töiden ja esimerkkien kautta.

Värit ovat tulleet tärkeiksi minulle etenkin aikuisiällä. Värien käyttö ja värikkyys kuvastaa ehkä jollain lailla idearikkautta, eläväisyyttä ja kokeilunhalua. Varsinaista lempiväriä en osaa nimetä ja käytänkin värejä varsin vaihtelevasti. Jos edellisessä työssä olen painottanut punaista, olen seuraavassa projektissa halunnut vaihtaa siniseen ja sitten taas ehkä vihreään. Jostain syystä huomaan palaavani usein lämpimien sävyjen pariin ja etenkin pukeutumisessa vierastan kylmiä tai sinisiä värejä. Koska värien käyttö on ollut aika intuitiivista, ei siis harkittua, oli hyvä opintojen alussa, syksyllä 2007, pysähtyä miettimään värioppia: valöörejä, vastavärejä, väripareja... Tehtävät olivat aika vaikeita ja vaativat sellaista tarkkuutta ja huolellista valintaa, ettei väreillä varsinaisesti tuolloin päässyt ilottelemaan. Kuitenkin tuosta jaksosta on jäänyt mietteitä, jotka vaikuttavat nykyisin värien kanssa työskennellessä ja näkynevät ehkä syvällisempänä harkintana niiden käytön suhteen.

Kivennäisvesipullot

Väriopin kurssilla tehtävänä oli valita 5 väriparia, jotka kuvaavat eri makuja. Väriparien tuli erottua selvästi toisistaan, mutta muodostaa yhdessä toimiva kokonaisuus. Tämä oli mielestäni tosi hauska tehtävä, ja suunnittelu oli mielenkiintoista. Mielestäni valitsemani väriparit kuvaavat hyvin ajattelemiani makuja ja toimivat kokonaisuutena mielestäni melko hyvin (vaikka väriopillisesti esim. valöörit eivät ihan kohdillaan olekaan…)

Keväällä 2008 värien kanssa tuli pelattua kirjonnan lomassa, myöhemmin huovuttaessa. Lempilapseni huovuttamisen kanssa värityöskentely on ollut täynnä mielenkiintoisia kokeiluja ja oppimiskokemuksia. Huopuessa värit sulautuvat yhteen ja yleensä isoja kontrasteja ei juuri synny, ellei niitä sitten varta vasten hae. Ihan kaikki värit eivät kuitenkaan sovi yhteen työhön, kuten olen saanut havaita. Syksyllä 2008 tutustuimme kankaanpainantaan ja värjäykseen. Erityisesti kankaanvärjäyksessä tuli luonnollisesti mietittyä värejä syvemmin. Toivotun värin saaminen ei sitten ollutkaan mitenkään yksinkertainen prosessi. Epäonnistumisia tuli paljon, mutta yhtä paljon myös oppimiskokemuksia.

Väreistä luopuminen tai niiden käytön rajoittaminen on ollut erityisen vaikeaa, mutta olen sitä tämän neljän vuoden aikana harjoitellut ja pikkuhiljaa oppinutkin. Tuntuu tosi vaikealta, peräti ahdistavalta se, ettei voi, saa tai kannata käyttää värejä. Tein huopamattokurssilla, keväällä 2010 maton pelkästään luonnonvärisiä villoja käyttäen ja suunnittelin mielessäni koko ajan jotain pientä väripilkkua johonkin kohtaan. Sain kuitenkin pidettyä kiinni alkuperäisestä ajatuksestani pelkästään ruskean sävyisestä, olohuoneen väritykseen sopivasta matosta, mutta oli se kyllä vaikeaa. Toinen suuri oppimiskokemus väreistä "luopumisesta" tuli kokonaan valkoista lopputyötäni tehdessä, syksyllä 2011, mutta siihen palaan myöhemmin tuota prosessia tarkemmin käsitellessäni.

Väriparatiisi

 

 

Kirjottu paratiisi -näyttelyssä keväällä 2008 tuli väriähky. Tekstiileissä kuvioinnit ja värit olivat vähintäänkin runsaita ja olin haltioissani. Kun piti valita muutamia luonnostelun kohteita (joita myöhemmin työstettäisiin eteenpäin omissa kirjontatöissä) tuli valinnanvaikeus. Myöhemmin valitsin luonnoksistani jatkotyöstöä varten kuitenkin sellaisen kuvion, jossa oli "vain" kolme väriä. Ostin kirjontalangat kovassa kiireessä ja näin jälkikäteen arvioituna en ollenkaan pidä tästä väriyhdistelmästä. Kaupassa olisi voinut keskittyä tarkemmin valitsemaan toisiinsa sopivat sävyt eikä ottaa ensimmäisiä sinnepäin olevia...



Värien sinfonia?

Huopakollaasikurssilla rakensin työni erivärisistä esihuopapalasista suunnitelmani mukaisesti. Valmiina työ on yllättävänkin onnistunut siihen nähden, että värien käytön suhteen ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa, kunhan käytin niitä villoja, joita varastossa sattui olemaan. Ja niitähän olikin, monen monta eri väriä, näin jälkikäteen ajateltuna liian monta. Mutta huovutus on, kuten edellä todettu, niin anteeksiantavaa, ettei lopputulos ole kovin häiritsevä. Ensi kerralla ehkä kuitenkin voisi pohtia tarkemmin ja rajata värien kanssa ilottelua...

Fiksaatio sinapinkeltaiseen

Värjäyskurssilla hakkasin päätäni seinään oikein urakalla. Olin päättänyt, että teen sinapinkeltaista ja suunnitelmat sen suhteen olivat mielestäni kaikin puolin hyvät. Kokeilut vesiväreillä onnistuivat, mutta kas, kaikki ei ollutkaan yhtä yksinkertaista, kun siirryin Remazol-kokeiluihin ja myöhemmin varsinaisen koepalasen värjäämiseen reaktioväreillä. Muutaman mikrogramman mittaaminen on pikkaisen haasteellista, ja hups, sinistä tuli vähän liikaa. Ja näin saimme vihreää. Kahteen otteeseen. Mitä tästä opimme? Värjää vain, jos haluamasi sävyn saa suoraan purkista? Varaa kokeiluihin tarpeeksi aikaa ja kangasta? Iloitse yllätyksistä?