Kokeileva

Opintojen alussa asetin tavoitteekseni kokeilla ja oppia erilaisia käsityötekniikoita. Aluksi tuntuikin suorastaan tylsältä, kun ensimmäiset kuukaudet keskityimme lähinnä vain suunnitteluun, ideointiin ja värioppiin. Kun vihdoin päästiin "itse asiaan", olin innoissani. Ensimmäisenä keväänä lähdimme liikkeelle kirjonnasta, sekä käsin että koneella. Myöhemmin tutustuimme mm. huovutukseen, kankaanpainantaan ja värjäykseen, pukuhistoriaan ja puvustukseen. Tekniikoita tuli siis kokeiltua monenlaisia, ja huovutuksen lisäksi, johon keskityn kohta enemmän, mieleen jäi erityisesti kankaanpainanta, jota haluaisin vielä edelleen oppia ja kehitellä omien ideoitteni pohjalta lisää.

Huovutus oli minulle alusta asti luonnollinen "valinta". Olin kokeillut huovuttamista jo aiemmin kotona sekä yhdessä sukulaisnaisporukassa, jossa huovutimme mökille takapuolen lämmittimiksi istuinaluset. Kuitenkin opintojen alussa, syksyllä 2007 oli hyvä palata perusasioiden äärelle huovutuksen peruskurssilla. Tekniikka tuli pikkuhiljaa tutuksi, ja opin huovuttamaan sekä käsin että rullaamalla, hyttysverkkoa apuna käyttäen tai ilman. Kokeilin tehdä sekä tasomaisia että kolmiulotteisia töitä. Kevään 2008 kurssilla tekniikkaa hiottiin edelleen, ja syksyllä 2008 vapaalankavanutuksen kurssilla otettiin prosessiin mukaan myös ystävämme pesukone, joka kiltisti huovutti mm. suuren huivini ja ponchoni kangasrulliin käärittyinä. Keväällä 2009 jatkoin huopakollaasikurssille, jossa yhdistimme erilaisia kankaita, lankoja ja kirjontaa huovutukseen. Äitiyslomalla, keväällä 2010 kävin opintojen ulkopuolella huopamattokurssin, jossa sain kokemusta suuremman luokan huovuttamisesta. Opintoihin äitiysloman jälkeen syksyllä 2011 palattuani ilokseni huomasin, että viimeisellä kurssilla huovutamme jälleen. Näin se ympyrä sulkeutuu.

Eri opettajien kursseilla olen huomannut, että jokaisella on oma tapansa tehdä ja opettaa, mikä on tuonut osaltaan huojentavan fiiliksen siitä, että tässä hommassa ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Tekniikoita, sovelluksia ja yhdistelmiä on lukemattomia määriä, mistä johtuen myös ideoita omassa päässä on toteutettavaksi monelle vuodelle eteenpäin. Kurssien lisäksi tärkeinä oppimiskokemuksina ovat tietenkin toimineet ne kaikki kotona tehdyt työt ja kokeilut, joita on jaeltu jo lähes kaikille läheisille. Lisäksi läheiseni ovat saaneet nauttia innostuksestani myös oppilaan roolissa: olenpahan opettanut 13-vuotiaan serkkupojan huovuttamaan sekä tehnyt vapaalankavanutusta 1,5-vuotiaan kanssa.

Huovutuksessa ihastuin ensimmäisenä ulkoisiin asioihin: villan kauniisiin ja syviin väreihin ja pehmeään tuntuun. Myöhemmin oppiessani tuntemaan villan luonnetta ja huovutusta prosessina voin sanoa todella rakastuneeni siihen. Huovutus prosessina on luonteeltaan suurpiirteistä, jossa pieniä virheitä ei huomaa tai ne eivät haittaa, vaan ennemminkin kuuluvat kokonaisuuteen. Huovutusprosessi on lisäksi aina yllätyksellinen: koskaan ei tiedä, miltä valmis työ näyttää, ennen kuin sen näkee edessään. Huovutuksessa on runsaasti erilaisia tekniikoita, eikä ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä, vaan itse saa valita sen tavan, joka tuntuu omimmalta. Huovutusta voi yhdistellä eri käsityötekniikoiden kanssa, ja se on tekniikkana monimuotoinen ja muunneltavissa - vain mielikuvitus on rajana. Ennen kaikkea villa antaa anteeksi ja on valmis yrittämään uudelleen, jos ensimmäisellä kerralla meni puihin. Meidän, minun ja huovutuksen, yhteinen matka on vasta alussa ja tulevaisuudessa siintää vielä paljon uusia ideoita ja jaettuja kokemuksia.

Tepsun pesä

Hakutehtävänä opintoihin tuli suunnitella noin kymmenen korttipakan hahmon joukosta valitsemalleen hahmolle jokin tuote. Sappho Teoria -kissa, tuttujen kesken Tepsu, sai itselleen huovutetun kissanpesän, jonka tämä tarinan mukaan alun hyljeksinnän jälkeen otti lempipaikakseen. Koska koko kissanpesä ei olisi mahtunut kirjekuoreen, "huovutin" vain pienen näytekappaleen. Varsinainen huovutuksen taidonnäyte se olikin! Se kertonee kuitenkin hyvin siitä, mistä huovutuksen tekniikan kanssa lähdin opintojen alussa liikkeelle...



Vanhasta vaivalla uutta

Huovutuksen peruskurssilla en aloittanutkaan sitten mistään kovin helposta hommasta. Olin saanut äidiltäni vanhan, osin rikkinäisen viskoosihuivin, jonka ajattelin yhdistää suomenlampaan villaan ja tehdä tasomaisen työn. Ladoin värjäämätöntä harmaata villaa alle, huivin sen päälle ja vielä huivin päälle muutamia kuvioita värjätystä villasta. Villaa oli siis sekä alla että päällä, mikä luultavasti pelasti työni, siis edesauttoi huivin kiinnittymistä.  Tosin kovaa fyysistä työtä se vaati, sillä huovutin työn kokonaan käsin (en siis rullannut). Valmiista pinnasta tuli mielestäni tosi hauskan näköinen huivin ryppyynnyttyä, ja myöhemmin viimeistelin työtä vielä kirjomalla. Kurssin opettaja kertoi työni valmistuttua, ettei olisi uskonut sen onnistuvan, vaikkei ollutkaan esittänyt ajatustaan ääneen aiemmin. Onnistumisen kokemus oli siten sitäkin suurempi ja nykyisin työ komeilee vanhempieni sohvalla tyynynpäällisenä.

Tähtiyö

Kevään 2008 huovutuskurssilla tehtävänä oli istuinalunen. Halusin kokeilla, miten huovutuksessa toimisi maalauksellisuus ja otin lähtökohdaksi Vicent Van Goghin teoksen Starry night. Lähdin luonnostelemaan alkuperäisen kuvan pohjalta hieman pelkistetympää versiota miettien samalla, minkä värisistä villoista ja mahdollisesti langoista saisin oikean näköisen lopputuloksen. Työssä käytin suomenlampaan värjättyä karstavillaa, jota asettelin osin kuivana ja osin kasteltuna kuvioiden muotoon. Tein myös esihuopaa leikattavia kuvioita varten ja lisäksi käytin taivaan "maalaamiseen" huopuvaa villalankaa. Työ huovutettiin aluksi käsin ja myöhemmin rullaamalla. Lopputuloksesta tuli mielestäni oikein onnistunut, ja tämä onkin yksi lempitöistäni.

Auringonkukkia

Vapaalankavanutuksen kurssilla tein hartiahuivin pääasiassa vanuvasta villalangasta. Joukossa oli myös pesukoneessa vanumatonta 7 veljestä -lankaa, sekä hivenen ruskeaa karstavillaa. Pidän tästä huivista kovasti, mutta valitettavasti en ole käyttänyt sitä kuin kerran sen vuoksi, että se kutittaa paljasta ihoa.



Salainen puutarha

Huopakollaasissa yhdistelin erilaisia esihuopapalasia, jotka sitten harsin yhteen ja huovutin rullaamalla yhdeksi kokonaisuudeksi. Tämä työ oli nk. ylimääräinen työ, jonka tein sen jälkeen kun sain kurssin varsinaisen päätyöni valmiiksi. Tätä en suunnitellut mitenkään etukäteen, sen kun vain huovutin muutamia erilaisia esihuopia ja yhdistelin sitten niitä sekä konekirjontaa ennen ja jälkeen huovutuksen. Prosessi oli siis ihanan intuitiivinen ja valmis työ mielestäni mitä herkullisin. Tästä piti tulla tyynynpäällinen, mutta se taitaakin olla taide-esine.

Jotain tosi isoa

Äitiyslomalla, keväällä 2010 piti päästä taas pitkästä aikaa tekemään jotain, eikä sitten mitään ihan pientä. Huopamattokurssista olin haaveillut jo pidempään ja niinpä löysin itseni suunnittelemasta olohuoneen mattoa. Onni oli se, että päätin tehdä maton pelkästään luonnonvärisistä (siis värjäämättömistä) suomenlampaan villoista, jolloin huopuminen tapahtui varsin nopeasti. Orjatyövoiman avustuksella matto huopui nopsaan, mutta myös vanui tehtaalla miltei olemattomiin, ja on nyt valmiina paljon suunniteltua pienempi. Matosta tuli kääntömalli: alapuolelle asettelin "vapaalla kädellä" huopuvaa alpakan villalankaa ruusujen muotoon ja päälle samasta langasta virkatut kukkaset. Virkatut sekä virkkaamattomat kuviot ovat mielestäni erittäin viehättäviä, ja niihin olen tyytyväinen. Sen sijaan enemmän harkintaa olisi voinut käyttää eriväristen villojen asettelussa päällysosaan, josta nyt tuli melko levoton. Kävikin sitten taas vanhanaikaisesti niin, että suunnitellusta "nurjasta" puolesta tuli se parempi, kauniimpi ja käytetympi.